Suljetusta avoimeksi ja talon identiteetin palauttaminen - puutarhakahvila Tervapääskyn tarina

Motto:

”Talojen kieli on sitä arkkitehtuuria, jota kaikki ymmärtävät ja osaavat äidinkielen tavoin. Arkkitehtuurin kuvilla on vastineensa jokaisen sielussa. ” (Bachelard: Tilan poetiikka)

Vuonna 1913 rakennettu Renvallin huvila tunnetaan Sääksmäellä nimellä Tervahuvila tai Tervapirtti.
Kuva: Renvallin perhealbumi

Sääksmäen keskiaikaisen kirkon itäpuolella vanhan Tampere – Hämeenlinna - maantien varrella Kelhinharjun rinteessä on maisemaa hallitseva musta kansallisromanttinen kaksikerroksinen hirsirakennus, johon ohikulkijan huomio kiinnittyy helposti. Se tuo mieleen norjalaisen alppimajan tai vanhan karjalaistalon.

Talveksi nostetaan yläkerran parvekkeelle luukut suojaksi.
Kuva: Harri Sulonen, Tampere

Yksityisomistuksessa oleva 100-vuotias huvila avautuu nykyisin muutamaksi heinäkuun viikoksi puutarhakahvila Tervapääskynä. Vuosien 2005 – 2006 ennallistavassa korjauksessa alakerta palautettiin entiseen arkkitehtoniseen tunnelmaansa. Korjauksessa mahdollistettiin myös rakennuksen yleisökäyttö modernisoimalla keittiö ja saniteettitilat.

Keittiö uusittiin niin, että sitä voidaan käyttää myös kesäkahvilan keittiönä.
Kuva: Harri Sulonen, Tampere



 Vanhan huvilan arvoitus

Ostimme mieheni kanssa Renvallin vanhan huvilan mummulaksi kesällä 2001. Olimme ainoat ostajat. Ehkä kiinnostuneita pelotti se, ettei talon ulkonäköä tai ikkunoiden muotoa saanut muuttaa.  Meistä rakennus juuri talovanhuksena on upea. Eniten meitä mietitytti se, onko meistä huvilan säilyttäjiksi. Huvila kun on rekisteröity Valtioneuvoston vahvistamaan kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten joukkoon. Vaikka huvila on ulkopäin ”suojeltu”, sisätilojen suojelu Suomessa on vielä harvinaista.

Hirsiseinien tervauksen vuoksi rakennusta on Sääksmäellä kutsuttu Tervahuvilaksi. Se olikin säilynyt ulkopuolelta ja pääosin rakenteiltaan alkuperäisenä.  Edellinen omistaja oli muuttanut alakerran huoneiden mittasuhteita. Katot oli madallettu, lankkulattiat päällystetty lastulevyillä ja muovimatoilla, hirsiseinät eristetty mineraalivillalla ja vuorattu paneeleilla. Keittiöstä oli vanha keltainen, ylhäältä ladattava kaakelihella purettu, ja keittiön ulko-ovi oli suljettu. Yläkerran kesäiset makuuhuoneet olivat säilyneet alkuperäisinä. 


Kesällä 2005 aidattiin puutarha ja rakennettiin vanhan valokuvan mukainen portti.
Sen piirsi arkkitehti Matti Klemola SAFA ja toteutti taitavasti Pertti Petäjistö Sääksmäeltä.
Kuva:  Anna Valli, Tampere



Päätimme, ettemme ryhdy suin päin korjaamaan tai uudistamaan rakenteita. Ryhdyimme tutkimaan huvilan ja sen rakentajan tarinaa päästäksemme selville, mitä olimme ostaneet. Sillä matkalla olemme yhä, yhtenä tuloksena entisöity huvila, puutarhakahvila Tervapääsky.

Alakerta entisöintiin perin pohjin v. 2005 – 2006, suunnittelijana arkkitehti Matti Klemola SAFA, vastuullisena toteuttajana kokenut entisöinnin opettaja, urakoitsija Aki Sulonen oppilaineen.
Kuvassa on alakerran salin takka. Entisöinnissä seinät käsiteltiin vahvalla kahvipatinalla. Siten myöhemmin tehtyjen remonttien vauriot saatiin peittoon. Kuva: Harri Sulonen, Tampere


Jyrkässä rinteessä sijaitsevan huvilan pohjoisseinässä oli muutamia lahovaurioita, kun sulava vesi oli valunut ja lahottanut hirsiä. Huvilan kulttuurikartoituksen ja huolellisen suunnittelun jälkeen alakerran ennallistavassa korjauksessa vuosina 2005 – 2006 poistettiin sisäpuolen pintakerroksia, joissa ei ollut huomioitu huvilan rakennusajankohtaa eikä arkkitehtuuria.

Myös keittiön ovi eli palvelijoiden kulkuväylä takaovi  korjattiin ja avattiin uudelleen.
Kuva: Harri Sulonen, Tampere

Pikkuhiljaa tutkimuksiemme myötä entisöinti eteni, ensin alakerran ikkunat, sitten aita ja portti, sitten alakerta ja viimeisimpänä puutarha. Sisäkatto palautettiin alkuperäiseen korkeuteen poistamalla vuosien aikana tehdyt madallukset. Samalla kirjastohuoneen hirsirakenteen taidokkaat holvaukset paljastuivat. Alkuperäiset pinnat kuorittiin esiin aiempien korjausten alta ja paikattiin. Vaurioituneet hirret vaihdettiin, lattioiden ja ikkunoiden tilkkeet täydennettiin.



Ikkunoiden holvaukset löytyivät.
Kuva: Harri Sulonen, Tampere

Lyijylasi-ikkuna, uuni ja alakerran ikkunat kunnostettiin ennallistaen. Käytettävät maalausyhdistelmät ja sävytykset räätälöitiin paikan päällä. Sähköjohdot vedettiin piiloasennuksena. Vesijohdot asennettiin kaukaloihin, joista vesi ohjautuu suoraan viemäreihin, jos vesivahinko sattuu. Kaikkialla käytettiin ekologisia, hengittäviä materiaaleja. 


Kirjastohuoneen kansallisromanttinen lasi-ikkuna irrotettiin varovasti hirsien lasketumisesta aiheutuneesta puristuksesta.  Nina Lehos entisöi sen, jonka jälkeen ikkuna asetettiin paikoilleen.
Kuva: Harri Sulonen, Tampere

Puutarha oli villiintynyt, mutta risukosta on löytynyt aikanaan suunniteltu puutarha perinnekasveineen. Puutarhan kasvit ja kukkien värisävyt ovat Renvallin suunnittelemat. Puutarhan kunnostus alkoi kesällä 2012.



Vanhan puutarhan kunnostamistyö alkoi v. 2012.
 Suunnittelijana ja toteuttajana on MMM Anna Lassila Fiskarsista.
Puutarhan kunnostaminen on meneillään yhä.
Kuva: Harri Sulonen, Tampere

Suljetusta avoimeksi

Jo kesällä 2002 avasimme puutarhakahvila Tervapääskyn, koska Tervahuvila näytti kiinnostavan ohikulkijoita. Suosio yllätti meidät. Järjestämme Renvallin henkisenä perintönä myös runoiltoja ja pienimuotoisia konsertteja. Lepakkoretkilläkin on oma yleisönsä.

Nykyisin huvila on aina heinäkuussa muutaman viikon ajan kaikille avoinna puutarhakahvila Tervapääskynä. Jokaisella kävijällä on mahdollisuus päästä yksityisomistuksessa olevaan rakennuksen alakertaan, katsella arkkitehtuuria, kuunnella talon tarinoita, nauttia kakkukahvit sisällä tai puutarhassa, olla maisemassa ja katsoa maisemaa, aistia 1900-luvun alun viipyilevää huvilatunnelmaa.

Vanhassa miljöössä tapahtuu mielenkiintoisia kohtaamisia isäntäväen, asiakkaiden tai vaikkapa runoiltojen esiintyjien välillä. Muina aikoina rakennus on alkuperäisessä käytössään yksityisenä huvilana.

Sisäkuva – Tervapääskyn kesätunnelmaa.
Kuva: Anna Valli, Tampere



Huvilan ja Renvallin tarina kirjaksi

Rakennuksen ja sen rakentajan tarinan tutkimisen toisena tuloksena on huvilan satavuotisjuhliin tänä kesänä ilmestyvä yli kymmenen asiantuntijan työstämä 150-sivuinen teos. Toimittamani kirja Tervapääskyn siivellä – Thorsten Renvallin ja hänen huvilansa tarina ei ole vain itsenäistymisen kuohuvien vuosien ja menneen elämänmuodon historiaa. Teos kertoo myös, millaisten muodonmuutosten jälkeen kansallisromanttisessa talossa ja vanhassa puutarhassa eletään suurimman osan vuotta tämän päivän mummulaelämää.

Kirjasssa hahmotellaan Renvallin sukua ja persoonaa sekä Sääksmäen kirkon seutua. 1900-luvun alun herrasväen huvilakulttuuri on taustana rakennuksen arkkitehtuuria, entisöintiä ja vanhaa puutarhaa koskevissa luvuissa. Teos esittelee myös Renvallin elämäntyötä ornitologina ja luonnonsuojelijana sekä Renvallin vuonna 1918 johtamaa Petsamon retkeä.

Tervahuvilan rakennuttaja, turkulainen filosofian tohtori, lehtori Thorsten Renvall oli merkittävään sivistyssukuun kuulunut aktiivinen ornitologi ja kiihkeä suomalaisuusmies. Hän halusi toisen sortokauden aikana kesälomalle sisämaan maisemaan, peltojen, järvien ja kirkon myyttiseen kansalliseen idylliin.

Vuonna 1912 suunnitellun ja 1913 valmistuneen huvilan arkkitehti on ollut ilmeisesti Renvallin perheystävä Lars Sonck, vaikka alkuperäisiä piirustuksia ei ole löydetty. Talon rakentaminen kuvataan erittäin hyvin Turun maakunta-arkistossa sijaitsevassa Thorsten Renvallin yksityisarkistossa. Siellä säilyneissä ja Sääksmäeltä lähetetyissä, rakennustyötä valvoneen Lennart Carsltedtin kirjeissä ainoastaan arkkitehdin nimi ja rakennuspiirustukset puuttuvat!

Kirjoittaja: Liisa Niinikangas

Kahvila Tervapääskyn yhteystiedot ja aukioloajat

Osoite: Sääksmäentie 825, 37700 Sääksmäki. puh. 0407154160 (Kari Niinikangas)

Avoinna kesällä 2013: 30.6. – 28.7.2013 ti – su klo 11 – 17, ma suljettu

Lisätietoja

• Puutarhakahvila Tervapääsky (Facebook)
• Tervapääskyn siivellä – Thorsten Renvallin ja hänen huvilansa tarina, toim. Liisa Niinikangas, 2013. Saatavana Tervapääskystä ja Enostonen verkkokaupasta.
• Arja Maunuksela: Tervapääskyn siivellä. Glorian antiikki 2/2011.

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!

Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu etsii uusia käyttötarkoituksia rakennuksille

Bändikämppä autokaupassa, mediapaja meijerissä vai skeittirata vanhassa tehtaassa? Mikä rakennus ansaitsee uuden elämän? Euroopan rakennusperintöpäivät käynnistää lapsille ja nuorille Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun, joka kannustaa keksimään uusia käyttötarkoituksia unohdetuille rakennuksille.

Eläköön rakennus! 

Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailuun voi osallistua ideoimalla uusi käyttötarkoitus esimerkiksi tyhjillään, vajaakäytössä tai purku-uhan alla olevalle rakennukselle tai rakennelmalle. Osallistua voivat vähintään kahden hengen ryhmät, joiden jäsenet ovat syntyneet vuonna 1995 tai sen jälkeen.

Ryhmä voi muodostua esimerkiksi harrastus- tai kaveriporukasta, koululuokasta tai opiskelijaryhmästä. Kilpailun voittajana palkitaan yksi ryhmä 500 eurolla. Kaikki osallistujat saavat kunniakirjan. Kilpailuun voi osallistua 15. marraskuuta asti. Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu on osa Euroopan rakennusperintöpäivien ohjelmaa.

Vuoden 2013 teemana on ELÄKÖÖN RAKENNUS! Suomessa on paljon erilaisia rakennuksia, joiden käyttötarkoitus on muuttunut. Teeman kautta halutaan tuoda esiin vanhojen rakennusten, rakennuskokonaisuuksien ja rakennelmien uusiokäyttöä.

Tapahtumaviikonloppu syyskuussa 

Yhdistykset, museot, koulut ja muut kiinnostuneet tahot ovat tervetulleita järjestämään rakennusperintöpäivien tapahtumia. Vuositeeman mukaisesti avointen ovien päiviä tai tutustumiskäyntejä toivotaan erityisesti kohteisiin, joiden käyttötarkoitus on muuttunut. Tapahtumien pääviikonloppu on 6.-8. syyskuuta, mutta ohjelmaa voi järjestää myös muuna ajankohtana.

Euroopan rakennusperintöpäiviä koordinoivat Suomessa ympäristöministeriö, Museovirasto, Opetushallitus, Suomen Kotiseutuliitto ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.
www.rakennusperinto.fi/erp

FAKTA: Euroopan rakennusperintöpäivät 
• Tavoitteena on lisätä paikallisen rakennetun kulttuuriympäristön tuntemusta ja arvostusta osana eurooppalaista kulttuuriperintöä sekä kannustaa kansalaisia osallistumaan rakennusperintömme vaalimiseen ja suojeluun.
• Päiviä vietetään Euroopan neuvoston ja Euroopan komission aloitteesta. Joka syksy 50 maassa noin 20 miljoonaa ihmistä osallistuu rakennusperintöpäivien tapahtumiin.
• Suomessa rakennusperintöpäiviä koordinoivat ympäristöministeriö, Suomen Kotiseutuliitto, Museovirasto, Opetushallitus ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.
• Rakennusperintöpäivien vuoden 2013 teema on ELÄKÖÖN RAKENNUS! Tapahtumien pääviikonloppu on 6.-8.9.2013.

Lisätietoja 
Hanna Hämäläinen, ympäristöministeriö, puh. 0400 143 956, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Toiminnanjohtaja Hanna Lämsä, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry, puh. 040 128 0818, etunimi.sukunimi@kulttuuriperintokasvatus.fi (Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu)

Huittisten paloasemasta koti ja galleria

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

 

aseMatar Karru ja hullun torni

Kannattaa varoa mistä haaveilee, siitä voi tulla totta. Loppuvuonna 2002 kyselin muun keskustelun sivulauseessa Huittisten kaupunginjohtajalta: ”Mitä sinä sanoisit, jos minä sanoisin, että haluaisin ostaa kaupungilta vanhan paloaseman?”

Huittisten vuonna 1933 valmistuneessa paloasemassa
yhdistyvät klassismin ja funktionalismin piirteet.

Keväällä 2003 kauppa oli selvä, Huittisten vanha paloasema oli minun. Kiirastorstaina kaadoin ensimmäisiä väliseiniä paloaseman autotallitilasta. aseMaksi ristimäni rakennuksen yläkertaan rakennettuun asuntoon muutin heinäkuussa 2003. Autotallitilaan tehdyssä galleriaK:ssa avattiin ensimmäinen nykytaidenäyttely joulukuussa 2003.

Remontin tein yhdessä taiteilijatoverini Hannu Aaltosen kanssa. Rakennustyötunteja kertyi yhteensä 1703. Alakerran remonttia varten galleriaK:n takana oleva Katugalleria Huittinen -yhdistys sai EU-avustusta Joutsenten reitti -toimintaryhmän puollolla. Rakennuksen rappaukseen sain avustusta Länsi-Suomen ympäristökeskukselta.

aseMan kirjaston on 16-metrisessä tornissa.
Irtotikkailla haetaan kirjoja ylähyllyiltä.
Seinässä kiinni olevilla tikkailla noustaan
tornin katolla olevan luukun kautta "terassille".

Miksikö tahdoin paloaseman? Olin joskus lukenut jostain toimittaja Esa Keron ajatuksen siitä, että jokainen hullu tarvitsee oman tornin. Siksi.

aseMan tornilla on korkeutta melkein 16 metriä. Minä tein tornista kirjastoni. Hyllyjä on nyt neljän metrin korkeuteen. Ylähyllyn kirjoja kapuan hakemaan tikkaita pitkin, nyt käytössä ovat toiset, korkeammat, ja jatkettavat tikkaat.

Kim Simonssonin näyttely oli galleriaKssa helmikuussa 2007.

Alakerran galleriatilassa näyttelyitä pidettiin kevääseen 2008 asti. galleriaK:ssa esittäytyi suomalaisen taiteen kärkinimiä.

Galleria-aikana näyttelykäytössä olivat myös muut alakerran tilat. Kirsi Kaulanen esimerkiksi taituroi torniin Sammaksen ja Anne Koskinen sijoitti videoteoksensa talllitilan reilun metrin syvyiseen ja viitisen metriä pitkään rasvamonttuun.

aseMan ateljeessa luonnos Minna Karrun Apuraha-näyttelyksi.

Pöydällä Anneli Sipiläisen Auringonvaloa-teos,
lattialla siemeniä ja sipuleita aseMan puutarhasta.

Nyt galleriatila toimii omana ateljeenani ja esittämöK:na, jossa on mahdollista järjestää pienimuotoisia kulttuuritapahtumia.

Värillinen välitila vie yleisestä tilasta yksityiseen.

aseMan yksiö.

Yläkerran asuntoon, isoon yksiöön, mennään oranssiksi värjätyn portaikon kautta.

Toimittaja Jukka Yli-Lassila kirjoitti (Helsingin Sanomat 25.2.2005) matkasta alhaalta ylös: ”Persoonallisia piirteitä huomaa noustuaan oranssiksi maalattua kierreportaikkoa aseman yläkertaan.

Karrun kotina toimii valkoisuuttaan loistava avovintti, jonka sivuilta löytyy vaaleanvihreillä ja keltaisilla laatoilla omakätisesti kaakeloitu vessa, punainen vaatehuone sekä häränsilmäikkunaan päättyvä kappelimainen nukkumatila.

Kontrasti ikkunoista avautuvaan pikkukaupunkimaisemaan ei ole niin jyrkkä kuin voisi kuvitella. Kotoisuutta luovat muun muassa sijoilleen jätetyt palokuntalaisten varustekaapit ja pieni puulämmitteinen kamiina.

Minimalistiset huonekalut eivät ole viileää designtavaraa. Esimerkiksi valkoiset puupenkit ja suuri pöytä ovat itse rakennettuja.

"Vanhoista kirjahyllyistä ja lastulevystä", Karru lausahtaa.”

"Kuutiollinen" taidetta.

Toimittaja Anna Aromaa kiinnitti huomiota yksiöni toiseen päähän (Glorian Koti, syyskuu 2004).  ”Karrun henkilökohtainen galleria, jonka ainoa kaluste taulujen lisäksi on valkoisen levyn taakse piilotettu piano. Taiteilija Karru on todellinen minimalisti, joka saa jatkuvasti vastata yhteen kysymykseen: ’Milloin hankit kotiisi lisää huonekaluja ja mattoja?
Vastaus kuuluu: ’En koskaan’. Karru unelmoi jo pikkutyttönä valkoisesta kuutiosta, johon voisi sijoittaa taidetta. Paloaseman muuttaminen sellaiseksi on todellinen yhden nainen missio.”

Häränsilmäikkuna ja selkeyttä

 

aseMa eli Huittisten vanha paloasema rakennettiin paloasemaksi vuonna 1933.

Häränsilmäikkuna ja pilasterit ovat aseMan klassismia.

V. E. Toivolan suunnittelema rakennus on vuosien aikana säilyttänyt hyvin alkuperäisen asunsa. Siinä on nähtävissä sekä 1930-luvun selkeälinjaista funkkista että 1920-luvun klassismia nurkkapilastereineen ja häränsilmäikkunoineen. ”Huittislaisia on onniteltava tämän uuden ja kauniin paloaseman johdosta” kirjoitti Satakunnan Kansa 2.11.1933.

Palokunta toimi asemarakennuksessa vuoteen 1990. sen jälkeen rakennus oli joitakin aikoja teknisen toimen varasto. Viimeksi rakennuksessa toimi kaupungin vetämä nuorten työpaja.

Valkoinen aseMa ja punainen WPK:n talo muodostavat Lauttakylän sillan tienoon ytimen.

aseMa on osa Lauttakylän sillan tienoota, joka seutukaavassa todetaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi alueeksi. aseMan naapurissa olevan WPK:n talon ravintoloitsijapariskunta Nikko remontoi ravintolaksi ja maalaispuodiksi vuonna 2008. Myös lähistön asuintaloja on kunnostettu vanhaa kunnioittaen. Kaupan yhteydessä alueen asemakaava muutettiin niin, että aseMasta tuli kaavalla suojeltu rakennus.

Teksti: asematar Minna Karru
Kuvat: Minna Karru & GalleriaK:n arkisto

Lisätietoa

aseMasta
galleriaK:n näyttelyistä
aseMatar Karrusta



Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!

Koulusta Uudenkaupungin Kirjastotaloksi

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

Uudenkaupungin Kirjastotalo on yksi maan vanhimpia toimivia kirjastorakennuksia. Talo rakennettiin alun perin kouluksi.

Vuonna 1852 kaupunginvanhimmat päättivät myydä Alisen pitkän kadun ja Koulukadun kulmassa sijainneen entisen koulutalon ja rakennuttaa uuden ala-alkeiskoulun ns. Mandellöfin tontille Vasaborgin kortteliin. Tämä rakennuksen vanhin osa, Alisenkadun puoleinen siipi valmistui vuonna 1854 ja vihittiin juhlallisesti tarkoitukseensa 28.8.1854. Talo tuli maksamaan 1860 hopearuplaa. Koko uusi koulutalo käsitti salin ja kaksi kamaria, joihin koulun kaksi luokkaa sijoittuivat.

Uudenkaupungin yhteislyseo.
Kuva: Augusta Olsson. Uudenkaupungin museon kokoelmat.

J.A. Lopmeri muistelee vuonna 1945

"Kun minä tulin kouluun, se oli kuin me silloiset koululaiset itsekin, vain lyhyt tynkä torin nurkassa. Opettajat tulivat sisään suoraan torin puolelta paraatikäytävästä ja oppilaat pihan puolelta sitä vastapäätä. Tässä käytävässä myös odoteltiin kirjojen lainausta, sillä kaupungin lainakirjasto oli sijoitettu kouluun (1875-1902), ja eräs opettaja oli sen hoitajana. Mutta koulu kasvoi ja tarvitsi entistä enemmän tilaa. Paraatikäytävä sai antaa lisän voimistelusalille ja kirjasto siirtyä pois koulun suojista. Ei tämäkään riittänyt ajan oloon, ja koulua alettiin kasvattaa toisesta päästä. Pariin otteeseen sille rakennettiin lisäluokkia ja niiden jatkoksi juhlasali eteläpäähän."

Kirjasto Alisenkadun ja Rauhankadun kulmassa.
Kuva: Tiina Viik, Uudenkaupungin kirjasto.

Armollista päätöstä odottaissa

Koulutaloa laajennettiin vuosina 1887-1901. Koulun vuosikertomuksessa 1895-1896 laajennustöitä kuvataan näin: "Armollista päätöstä (1895) odottaissa oli kapteeni Rob. Hartman suosiollisesti valmistanut piirustukset lisärakennusta varten ja sisustusmuutoksiin vanhassa koulutalossa. Rakennuspaikan tasoituspuuhiin oli rahatoimikamari ryhtynyt. Heti mainitun (senaatin) päätöksen tänne saavuttua alkoi kuumeentapainen kiire, työ ja toimi koulutalon saattamista varten ulkoa ja sisältä siihen kuntoon, että se syyslukukauden alkaissa voisi ottaa vastaan uudet asukkaansa."

Kolmas kerta toden sanoo

Kolmannen kerran taloa laajennettiin vuonna 1901. Tällöin talo sai nykyisen muotonsa. Kapteeni R. Hartman laati kolme eri asemapiirrosehdotusta, joista yhdessä lisärakennus oli ehdotettu yhdistettäväksi olemassaolevaan koulutaloon. Tämä ehdotus valittiin.

Ilmakuva kirjastosta.
Kuva: Pirkko Kähärä. Kuvan omistaja: Uudenkaupungin kirjasto.

Arkkitehti v.Zansen Raumalta laati piirustukset. Piirustuksille ei saatu vahvistusta, vaan uuden ja vanhan rakennuksen välille oli rakennettava 18 tuumaa paksu palomuuri. Tämä muuri on nykyisen kirjaston lainauspöydän vieressä.

Keväällä 1901 aloitettiin kivijalan teko. Rakennusurakasta vastasi rakennusmestari D. A. Lönnroth. Uudisrakennuksessa oli kaksi isohkoa luokkahuonetta, näiden sivuilla käytävä ja poikittain rakennuksen päädyssä iso, yli 6 m korkea juhlasali, jossa on nykyisin lastenosasto.

Syystunnelmaa kirjaston sisäpihalla.
Kuva: Tiina Viik, Uudenkaupungin kirjasto.

Kirjasto muutti taloon vuonna 1957, jolloin rakennus sai Kirjastotalon nimen. Kirjasto toimi talossa ensin yhdessä kansalaisopiston kanssa. Sittemmin opistotoiminta siirtyi Viikaisten koululle ja vuonna 1982 talo peruskorjattiin kokonaan kirjaston käyttöön.

Tiina Viik
Uudenkaupungin kirjastotoimen johtaja

Lisätietoja

Uudenkaupungin pääkirjasto (Vaski kirjastot)
Uudenkaupungin puutalokorttelit (Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY)
Yleistä Uudenkaupungin historiasta (Uusikaupunki)

Seuraava Eläköön rakennus! kohde esitellään ensi viikon tiistaina 21.5.2013.

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!

LOGOMO - konepajasta kulttuuritilaksi

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!



VR:n Turun konepajan ensimmäinen osa, korjausverstas, valmistui vuonna 1876. Sen suunnitteli rautatieinsinööri Hugo Neuman. Tämä osa on jäänyt myöhempien vaiheiden sisälle. Konepaja on kasvanut nykyiseen kokoonsa vähitellen, noin kymmenen vuoden välein tehtyjen laajennusten myötä.

Rakennuskokonaisuus radan puolelta.
Kuva: Hartela/Joni Rantasalo

Vanhin näkyvä osa, kertaustyyliä edustava punatiilinen rakennus, valmistui arkkitehti Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan vuonna 1899. Basilikamaisessa korjaushallissa on näyttävät, teräksiset kattotuolirakenteet.

Konepajan vanhimman osan teräksiset kattorakenteet.
Kuva: Museovirasto/Seija Linnanmäki

Konepajakokonaisuus muodostui pitkään useista eri rakennuksista, jotka yhdisti toisiinsa vuonna 1971 rakennettu uusi korjaus- ja vaunuhalli. Viimeisin laajennusvaihe valmistui vuonna 1979. Konepajatoiminta eli vetureiden ja vaunujen korjaaminen rakennuksessa loppui vuonna 2002.

Konepajan korjaushalli ennen sen muuttamista LOGOMO-saliksi.
Kuva: Hartela/Rami-Matti Lahtinen

     LOGOMO-sali valmiina klassisen musiikin konserttiin.
Kuva: Hartela/Joni Rantasalo   

Hartela Oy osti Konepajan Palmberg TKU Oy:ltä vuonna 2009. Heikki Hartela toimi aktiivisena konepajan muutoksentekijänä. Hän ryhtyi suunnittelemaan yhdessä arkkitehti Pekka Vapaavuoren kanssa sopivaa uutta käyttötarkoitusta ja kohteen kunnostamista. Muutossuunnitelmia ja muutoksia on tehty hyvässä yhteistyössä museoväen kanssa.

Rakennus muutettiin vuoden 2010 aikana kulttuuritilaksi ja se sai nimen Logomo. Rakennukseen valmistui Turun kulttuuripääkaupunkivuodeksi näyttelytilat sekä konsertti- ja teatteritila. Rakennuksen suurin tila, vuonna 1971 valmistunut korjaushalli, on muutettu vuoden 2011 jälkeen konserttisaliksi eli Logomo-saliksi, jonka tilajako on muunneltavissa. Tässä yhteydessä julkisivuun tehtiin korotus, joka istuu rakennukseen hyvin. Sisätiloissa on säilytetty rakennuksen konepajamainen ominaisluonne, johon kuuluvat seinien säilyttäminen tiili- ja betonipintaisina sekä tekniikan ja kattokonstruktioiden näkyminen.

Vuonna 1971 rakennetun korjaushallin eteläpää, josta on tuleva Logomo-salin aulatilaa.
Kuva: Hartela/Rami-Matti Lahtinen

Logomo-salin aula korjaushallin muutoksen jälkeen.
Kuva: Hartela/Joni Rantasalo

Logomon kokonaisuus, 24 000 neliötä, valmistuu vaiheittain. Nyt käytössä on Logomo-sali, viisi erilaista muunneltavaa tilaa, jotka palvelevat erilaisia tapahtumia, taiteilijatiloja sekä ravintola Logomo Kitchen. Keväällä 2013 valmistuu noin 5 000 neliötä työtiloja luovan alan yrityksille.

Konepajan vuonna 1992 rakennettuun siipeen valmistuu vuoden 2013 aikana työtiloja luovan alan yrityksille.
Kuva: Turun museokeskus/Sanna Kupila

 

Vuoden 1922 rakennusosa sisältä.
Kuva Turun museokeskus/Sanna Kupila

Koko talon remontti valmistuu vuonna 2014, jolloin valmistuu lisää työtiloja yrityksille sekä taitelijatyötiloja. Logomo on luovan talouden, taiteen ja kulttuuriin keskus. Rakennus onkin saanut suuren suosion monikäyttöisyytensä vuoksi.

Sanna Kupila
Kirjoittaja on Teollisuusperintöseuran hallituksen jäsen ja työskentelee tutkijana Turun museokeskuksessa

Lisätietoja:

LOGOMO (Logomo)



Seuraava Eläköön rakennus! kohde esitellään ensi viikon tiistaina 14.5.2013.

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!

Bovallius-keskus - keskikoulun uusi elämä

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

Pieksämäen keskikoulu toteutettiin kutsukilpailun pohjalta vuonna 1968. Ensimmäisen palkinnon saanut Osmo Sipari oli toiminut koulusuunnittelijana aiemminkin (mm. Meilahden kansakoulu yhdessä Viljo Revellin kanssa, Heinäveden kansakoulu sekä Metsolan kansakoulu Espoon Tapiolassa). Sipari oli tullut tunnetuksi jo opiskeluaikanaan voitettuaan Sallan kirkon arkkitehtuurikilpailun yhdessä Eero Eerikäisen kanssa. 

 

Siparin arkkitehtuurissa betoni saa näkyä. Kuva: Reino Tapaninen

Keskikoulutoiminnan jälkeen rakennuksessa sijaitsi Pieksämäen lukio 1980-luvulta 2000-luvun alkuun. Lukion muutettua uusiin tiloihin rakennus oli tyhjillään monta vuotta, kunnes S. ja A. Bovalliuksen säätiö osti sen vuonna 2009.

Pieksämäen lukion piha palkittiin parhaana lukion pihana Vihervuonna 2000 - tässä voittanutta pihaa kunnostetaan ammattiopiston omien oppilaiden voimin vuonna 2011. Kuva: Reino Tapaninen

Käyttötarkoitus muuttuu - ja säilyy 

 

Säätiö peruskorjasi rakennuksen vanhusten hoivapalvelutiloiksi ja ammatillista erityisopetusta järjestäväksi oppilaitokseksi.

Purkutöitä. Kuva: Reino Tapaninen

Toiminnallisen integraation myötä palvelukoti ja ammattioppilaitos tekevät yhteistyötä, käyttävät yhteisiä resursseja ja toimivat yhdessä. Rakennuksessa toimiva ravintola palvelee oppilaitoksen ja palvelutalon asukkaiden lisäksi lähiseudun työpaikkoja.

Uusia pintarakententeita.
Kuva: Reino Tapaninen

 

 Korjaamista vanhaa säästäen 

 

S. ja A. Bovalliuksen säätiö on tunnettu kestävän kehityksen ja ympäristöä säästävän kulutuksen puolestapuhuja, alan aktiivinen toimija sekä koulutuksen järjestäjä.

Peruskorjaus toteutettiinkin ns. säilyttävällä periaatteella, jossa hyödynnettiin kierrätysmateriaaleja.  Ikkunoita, ovia ja muita rakenne- ja rakennusosia kunnostettiin. Talotekniikkaa korjattiin säästävästi.

Hoivapalvelutilojen uusi aula rakentumassa. Kuva: Reino Tapaninen

Palvelutalon asukkaille tehdään saunaa.  Kuva: Reino Tapaninen

Onnistuneen remontin jälkeen rakennus on kahden käyttötarkoituksen elävä kokonaisuus, jonka toiminnot tukevat toisiaan.

Yhteinen ravintola, katon äänenvaimennuslevyt ja valaisimet säilytettiin ja kunnostettiin.
Kuva: Reino Tapaninen

Reino Tapaninen
kirjoittaja on Opetushallituksen yliarkkitehti ja Bovallius-kiinteistöt Oy:n toimitusjohtaja, joka myös suunnitteli Bovallius-keskuksen peruskorjauksen

Lisätietoja:

• Bovallius-keskus (Bovallius ammattiopisto) 
• Osmo Sipari (Arkkitehtuurimuseo)
• Sallan kirkko (Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY)

Seuraava Eläköön rakennus! kohde esitellään ensi viikon tiistaina 7.5.2013.

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!

Vason muodonmuutos - myllystä korjausrakentamiskeskus ja näyttelytilat

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

Vason mylly 1960-luvulla ennen siilojen rakentamista.
Kuva: Uudenkaupungin museotoimi

Vakka-Suomen Osuusliikkeen (Vaso) mylly sijaitsee Uudessakaupungissa Kaupunginlahden rannalla, Pakkahuoneen vierasvenesataman kohdalla. Uudenkaupungin museon tietojen mukaan Vason mylly olisi rakennettu kolmessa vaiheessa 1939-1953. Myllyn toiminta loppui 1978, mutta Vason varastona rakennus toimi vielä 1980-luvulla. 1990-luvulta lähtien tiloissa on ollut ravintolatoimintaa.

Ravintolatoimintaa siiloissa.
Kuva: Uudenkaupungin museotoimi

Myllyn muodonmuutos alkoi varsinaisesti helmikuussa 2002, kun vanhat siilot purettiin. Vuonna 2003 valmistui Pakkahuoneen viereisen ns. Myllyrannan tontin asemakaavaluonnos. Kaavamuutos mahdollisti tonttijaon tekemisen ja rakennusoikeuden jakamisen omistuksen suhteessa. Kaupunki sai näin omistukseensa entisen Vason myllyn tiiliosan. Uusikaupunki oli tuolloin mukana EU-hankkeessa, joka suunnitteli rakennukseen ns. rakennusapteekkia.

Siilojen purkamista helmikuussa 2002.
Kuva: Uudenkaupungin museotoimi

Vuonna 2004 rakennukseen päätettiin kunnostaa tilat korjausrakentamiskeskukselle sekä merihistoriallisen yhdistyksen rakentamalle purjelaiva Warman pienoismallille, joka tähän asti oli ollut näytteillä Turussa Forum Marinumissa.

Warman pienoismalli on yli 6 metriä pitkä.
Kuva: Raine Asikainen

Korjausrakentamiskeskus toteutuu

Vuonna 2007 keskukseen aiottiin hakea yrittäjäpohjalta korjausrakentamisen ammattilaista, jonka toimenkuvaan kuuluisi myös korjausrakentamisneuvonta. Toimenpiteisiin yrittäjän hakemiseksi ei kuitenkaan tällöin ryhdytty.

Viisi vuotta myöhemmin, toukokuussa 2012 alkoi Uudenkaupungin ammatti- ja aikuisopisto Novidan hallinnoima ”Osaamista korjausrakentamiseen” hanke, johon liittyi myös korjausrakentamiskeskuksen perustaminen. Näin lähes kymmenen vuoden kuluttua korjausten aloittamisesta rakennus saatiin tältäkin osin alkuperäisen korjaussuunitelman mukaiseen käyttöön.

Neuvontapisteen havaintomateriaaleja.
Kuva: Raine Asikainen

Vanhanajan liisteriä ja venemoottoreita

Tällä hetkellä myllyssä eletään sopuisaa rinnakkaiseloa meri- ja rakennushistorian kesken. Vason korjausrakentamiskeskuksesta saa tietoa vanhoihin rakennuksiin soveltuvista materiaaleista ja oikeaoppisista säilyttävistä korjausmenetelmistä.

Kiilalukkoliitos ja huvivene 1900-luvun alusta.
Kuva: Raine Asikainen

Käsikirjastossa voi tutustua alan kirjallisuuteen. Infopisteen yhteydessä olevasta korjausrakentamiskioskista voi ostaa uusia rakennustarvikkeita kuten pinkopahvia, vanhanajan liisteriä, nupinauloja ja rihmaa, heloja, pellavakaistaa ym. pientarvikkeita.

Uudenkaupungin merihistoriallisen yhdistyksen kesäaikaan avoinna olevassa näyttelytilassa on monenlaista nähtävää. Warman pienoismallin lisäksi esillä on vanhoja venemoottoreita, haapio (haavsta tehty ruuhi) 1400-luvun alkupuolelta ja muuta vanhaa suviveneilyyn liittyvää materiaalia sekä merellisiä myyntituotteita. Kesäisin rakennuksen päädyssä toimii myös terassiravintola.

Monenmoista moottoria.
Kuva: Raine Asikainen

Raine Asikainen
Kirjoittaja on Ammatti-instituutti Novidan Osaamista korjausrakentamiseen -hankkeen projektivastaava, joka työskentelee korjausrakentamiskeskuksen neuvontapisteessä

Lisätietoja

Korjausrakentamiskeskus Vaso
Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys ry


Seuraava Eläköön rakennus! kohde esitellään ensi viikon tiistaina 30.4.2013

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!